?

Log in

No account? Create an account

Bitten and kissed

Biozell

8/18/07 12:56 pm - MATKAPÄIVÄKIRJA

Kun olin reissussa, kirjoitin jokaiselta päivältä enemmän tai vähemmän seikkaperäisen kuvauksen tekemisistämme. Alkuperäisessä kappaleessa oli melko paljon epäselvyyksiä ja kirjoitusvirheitä, koska kirjoitin lähinnä junasa. Yritin olla kuitenkin korjaamatta ihan kaikkia hassuja rakenteita, jotta oikea tunnelma edes hieman välittyisi.

Olen myös laittanut Photobucketiin matkakuvia jokaisesta kaupungista, ja jos tarinaa haluaa elävöittää, voi niitä selailla tässä samalla lukiessa.  Kuva-albumit ovat tässä, ja siellä on  jokaiselle kaupungille oma albumi   http://s211.photobucket.com/albums/bb2/Solazell

Matkapäiväkirja InterRail-matkalta ajalta 25.7. - 15.8. 2007


25.7. Hki-Vantaa

Ollaan tavallaan jo aloitettu matka - odotamme lentokentän kahvilassa, että päästäisiin sisään koneeseen. Vaaleapaitainen mies katselee meitä omituisesti. Bussimatka meni hyvin lukuun ottamatta kaikkia nuoria väheksyvää mummoa, joka avasi meille sanaisen arkkunsa. Saimme kuulla lisäksi rouvan koko sairaskertomuksen, kun hän tilitti viereiselle rouvalle, miten elämä on etenkin hänen jalkojaan kolhinut ( “ Niissä oli kuolio, meinattiin amputoida, mut minä niitä lämpimässä vedessä liottelin niin paranivat. Ja Jeesuskin paransi). Melko hirveä oli tuon ihmisen luonne.
Kallista on lentokentällä. Kohta menen ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Olisin kyllä säheltänyt täällä ilman Mitjoa.

27.7. perjantai klo 22.30 Berliini

Ensimmäinen ilta ( 25.pv) jäi merkkaamatta uneliaisuuden takia. Majapaikka kuitenkin löytyi pienen etsimisen jälkeen ja on todella nätillä seudulla. Vieressä komeilee Lidl. Ensimmäisenä iltana kävimme bussilla Potsdamer Platzin yössä. Pidin näkymästä uskomattoman paljon. Upea tila oli valaistu yötä vasten vaihtuvilla väreillä ( punaista, sinistä ja vihreää ainakin ). Keskellä aukiota oli erilaisia vesipatsaita muodostava suihkulähde, ylös nousivat hienosti valaistut seinät, jotka pitivät sisällään kahviloita, ravintoloita ja aivan ylimpänä luksusasuntoja. Valaistus siis syntyi näistä ikkunoista.
Menimme istumaan erääseen ravintolaan. Oli todella viihtyisää ja mukavaa. Nälkä ei todellakaan ollut, koska olimme aiemmin syöneet ihmeellisen halvan ja täyttävän lämpimän ruuan hotellin viereisessä irkkupubissa.


Seuraavana päivänä (26.) menimme Unter den Lindeniin, Ku’damille ja Brandenburgiin torille. Ostin halpoja vaatteita ja tulin asiasta iloiseksi. Törmäsimme pääasiassa mukaviin saksalaisiin, mutta poikkeuksiakin oli. Esimerkkinä tästä eräs nainen, jolta Mitjo kysyi vesipullon hintaa. (“ Käytä silmiäsi! Tuossa se on, kuten näet tämä, tämä , tämä ja tämä … kaikki kaksi euroa. ). Vesipullolla siis _ei_ ollut hintaa merkittynä. Liikkuminen paikasta toiseen kävi mukavasti joka päivä S- tai U-Bahnilla. (spora & metro)

Torstaina kävimme Holocaust-muistomerkillä, Kreuzbergissä ja Pohjois-Berliinissä. Muistomerkin laatat saivat pohtimaan, miksi ne ovat eri korkuisia. Ihmisen ikä ? Ihmisen status ( juoppo. kerjäläinen --- > matala laatta, tiedemies --- > korkea laatta) ? Totesimme kuitenkin, että keskitysleirin kokemusten jälkeen jälkimmäinen olisi hieman liian tylyä. Kävelimme melko pitkän matkan ( aamulla satoi ja tässäkin vaiheessa tihutti) Kreuzbergiin, minkä aikana tuskailimme (minä ahdistuin) kun emme saaneet Lisaan yhteytttä kännykällä emmekä julkisella yleisöpuhelimella. Meidän siis piti mennä Lisalle seuraavana päivänä.
Kävimme syömässä ahdistukseemme barbecue-ravintolassa, jossa kaikki ruokalajikkeet olivat puoleen hintaan alennettuina. Söimme siis siellä ~3€:n pizzat. Yleensäkin ruokailut ovat olleet todella halpoja - kebabit ja thai-tyyliset ruuat ovat kaikki n. 2€. Ongelmaksi on ainoastaan muodostunut veden tilaaminen. Täällä ei meinaa saada haavetta millään - tuodaan joko maksullista lähdevettä tai hiilihappovettä. Vain yhdessä paikassa tunnettin englannin sana tap , ja saimme ilmaista hanavettä. Ruokailemasta menimme viereiseen nettikahvilaan selvittämään Lisan salaisuutta. Kahvilan pitäjä soitti numeroon ja totesi sen olevan “out of work”. Tämän jälkeen menimme nettiin ja tungimme Lisan sähköpostiin ja meseen “soita meille!!” -viestejä ja lähdimme kävelemään eteenpäin. Menimme vanhalle hautausmaalle, johon oli liitetty muinaisten saksalaisten kuuluisuuksien ikioma hautuumaa. Ero suomalaisiin hautuumaihin oli siinä, että nämä olivat todella huoliteltuja ja viherkasvuston ja patsaiden osalta panostettuja. Seuraavaksi menimme kirkkoon, joka oli ulkoapäin muinaisjäänne, mutta sisältä todella moderni. Juttelimme ohessa toimivan kirkko-cafen pitäjän kanssa ja hän sanoi, että kirkolla on vahva kumppanuus suomalaisten kanssa ja että lähellä on suomalaisen yhteisönkin pitämä kirkko, jonne emme kuitenkaan ehtineet mennä. Tämä tuli siis puheeksi, kun mainitsin, että olen kotipuolessa kirkossa töissä.
Seuraavaksi, aivan kirkon ulkopuolella puhelimeni soi ja … Lisa soitti! Linja oli aivan hanurista, en saanut mitään selvää puheesta, joitain sanoja vain. Lisa sanoi, että katsoo meille aiemmat lähtöajat kohti Bad Sulzaa. Menimme sitten Eiskaffelle erääseen baariin, jonne Lisa soitti takaisin, mutta ilmoittikin ihan samat ajat, joita olimme suunnitelleet. Hämmennyimme asiasta vähän, mutta toivottavasti kuulimme oikein ja Lisa on meitä Bad Sulzassa vastassa klo 17.15.
Seuraavaksi etsimme Victoria Parkia, mikä kestikin vähän aikaa. Perillä kuitenkin oli todella mukavaa -vesiputouksia, vihreyttä ja korkealla kukkula ja sen keskellä joku saksan historiaan liittyvä muistomerkki. Kiipesimmekin ylös hengähtämään ja tähystämään. Sitten menimme katselemaan putousta, joka oli todella suloinen ja kaunis. Uitin siinä jalkojanikin (itseasaissa vain toista ,joka oli likainen ). Tämän jälkeen menimme Pohjois-Berliiniin metrolla. Kävelimme vain ympäriinsä mukavia ja kapeita katuja. Meidän oli kuitenkin suoritettava jokaisen Berliinin matkaajan ehdoton teko - juoda Berliner Weisse -olut. Juoma oli todella hyvää, ei niinkään kaljamaista kuin ajattelin. Baarissa oli loistava asiakaskunta, vain me ja kaksi kohteliasta homomiestä. Baarimikonkin seksuaalisuuntaus ilmeni tämän tervehtiessä läheisesti erästä miestä. :D Oli todella mukavaa olla siellä. Ihmisten erialisuus ja avoimuus nimenomaan teki vaikutuksen Berliinissä.
Seuraavaksi menimme taas hotellille, ja ostimme matkalla todella halpoja ( 1€) patonkeja ja mansikkakakkupalan ( alle euro). Olisipa Suomessakin noin halpaa. Unta sai HappyBedissä todella hyvin joka yö. Hostelli oli todella loistava - vain 11€ yö ja vielä kahden hengen huoneessa. Ja vieressä se aiemmin mainittu irkkupub/ravintola.

30.7.07 klo ~9.00 Bad Sulzan tapahtumat, matkalla Müncheniin

Tuntuu että vain junassa on aikaa kirjoittaa

Lauantaina (28.) vietimme vain lyhyen, sateisen päivän Berliinissä. Miulla oli tietysti yhä vain ne sandaalit, joten jo aamulla tuntunut kurkkukipu ei ainakaan paremmaksi mennyt. Meidän oli tarkoitus viedä kamat aseman säilytystilaan ja sitten seikkailla aseman lähistöllä kolme tuntia, mutta kun pääsimme ulos, oli sade niin kylmä ja aseman etupihatäynpä lätäköitä, että päädyimme vain aseman viereiseen kahvilaan. Tämän jälkeen ostin bratwurstin eurolla ( joka myöhemmin Lisalla todettiin kuitenkin epäaidoksi ) ja menimme syömään sateensuojaan aseman viereiselle bussipysäkille. Siinä saksalaista perinneruokaa jäystäessäni päätti Janne sitten Suomen armeijan harmaista rimpauttaa puhelun! Oli hassu ja outo keskustelu, mutta oli mukava kuulla Jannestakin. Loppuaika täytyi viettää semalla, mutta onneksi asema vastasi lähinnä suurta kauppakeskusta, joten aika ei käynyt pitkäksi. Aika kului, kurkkukipu kasvoi ja lopulta juna saapui . Vaihto tapahtui Naumburgissa, josta jatkoimme söpölle landekaupungille Bad Sulzaan, jossa Lisa oli meitä vastassa.

( Lisa on siis saksalainen vaihto-oppila, joka oli vuoden lyseossa. Vietimme vuoden aikana aikaa yhdessä ja kun puheeksi tuli, että Mitjon kanssa reilaamme myös Saksassa, pyysi hän meitä kylään. Sopiva ajankohta reitin kannalta oli Berliinin ja Münchenin välissä.)

Tarkoitus oli mennä heti läheiseen kaupunkiin Jenaan, mutta koska olin väsynyt kurkkukivun takia, päätimme viettää illan Bad Sulzaa katsellen. Kaupunki oli todella mukava ja pieni. Näimme mm. kivan puiston, kirkon ja kopion Goethen talosta. Kadut olivat kapeita ja talot kauniita ja vanhoja. Kun palasimme Lisalle, oli Lisan äiti tehnyt meille kaikille todella hyvää ruokaa. Lisäksi kurkkukivustani huolehdittiin juottamalla miulle Erkältung-teetä ja antamalla saksalaisia versioita Strepsileistä. Unta oli ajoittain vaikea saada kurkun takia.

Sunnuntaina (29.) meidän oli tarkoitus mennä Lisan kanssa Erfurtiin ja Weimariin, mutta koska satoi todella paljon, emme menneet kuin Erfurtiin ja loppupäivän pelasimme Monopolia :D ja söimme tietysti. Erfurtissa oli todella viehättävää ja historiallista sen verran kuin sitä sateelta kerkesi näkemään. Kävimme valtavassa tuomiokirkossa, domissa, joka oli ehkä koristeellisin, suurin ja kaikin puolin uskomattomin protestanttinen kirkko, jossa olen käynyt. Kuvia sai ottaa vain ilman salamaa, joten niistä ei tullut kovin hyviä. Sytytin kynttilän ja katselin ulos .. Kävimme myös Erfurtin rathaus-rakennuksessa, jossa oli todella historiallinen tuntu. Ikkunat olivat yhä alkuperäisiä ja yläkerran saliin oli merkitty 1500-luvun kuuluisteluista Martti Lutherin istumapaikka. Pitihän siihen sitten omakin ahteri laskea. Sade kuitenkin kasteli Lisalta lainattujen kenkienkin läpi jalat ja sukat, joten päätimme mennä kahville todella halpaan erfurtilaiseen kahvilaleipomoon, jossa leivonnaiset olivat uskomattoman hyviä ja täyteläisiä mutta silti halpoja. Suklaatuorejuustokakkupala oli alle euron. Tämän jälkeen menimme suoraan takaisin Lisalle, että en saisi mitään keuhkokuumetta sateessa. Ruokaa saimme taas kunnolla, ja Lisan isäpuoli näytti meille heidän Italian-matkansa kuvia ja kertoi paljon matkasta. Koko Lisalla vietetyn ajan ymmärsin saksaa todella hyvin, vaikka puhumiseen vaadittava laaja sanavarasto puuttui tai oli jossain abiturienttiaikojen kätköissä unohtuneena. Ruoka oli koko ajan todella saksalaismaista eli lihaisaa ja tuhtia. Lisan äiti oli todella loistava ja huolehti meistä hyvin : )

Tänään maanantaina : Matka Heidelbegiin

Huh, kärsinpä kaameasta matkapahoinvoinnista junassa. Luultavasti se johtuu ikkunasta vilistävistä maisemista yhsitettynä kirjoitteluun. Tänään siis lähdimme Bad Sulzasta ensin Naumburgiin klo 07.41 ja sieltä Müncheniin klo 08.51. Naumburgissa oli sen verran pitkä odottelu, että kävimme kahvilassa erfurtilaisten kahvilan hinta-laatu-tasoisessa paikassa. Koska itse syön jonkin verran suomessakin leivonnaisia kahvin kanssa, saksa on tämän “leivonnaisulottuvuuteni” kannalta todella unelmamaa. Laatu on taivaissa, mutta hinta on lähes aina korkeintaan euron - jos siis osaa löytää nämä hienot ja edulliset paikat.
Kurkkukipu on lähestulkoon poissa, mutta tilalle on astunut nuha. Toivottavasti tänään ei tarvitse kauaa etsiä Münchenistä majoitusta. Katsottiin itseasiassa valmiiksi yksi melko hyvä leirintäalue, jossain lämmitetty mökki vain 13€ yö henkilöä kohti. Siinä olisi rauhallista ollakin. Jos se jotenkin ei onnistu, on pakko mennä isoon dormiin, jossa on monta ihmistä ja _kalliimpaa_.
Tässä junassa istumista ei pitäisi enää olla paljon jäljellä, joten lopettelen tältä erää.


1.8.2007 keskiviikko klo 16.41 München, Saksa

Maanantaina ( 30.) siis etsimme heti majapaikan, kun pääsimme ulos junasta. Paikan oli määrä olla leirintäalueella sijaitesva mökki. Sana cabin osoittautui kuitenkin matkailuauton vaununpuolikkaaksi. Tärkeää kuitenkin olikin, että saimme olla kahdestaan ja että hinta oli jälleen halvempi kuin esim. yli 10 ihmisen dormissa. Koko Münchenissä oleskellun ajan olin melko kipeä, ja jo ensimmäinen ilta kaupungissa tuntui melko vaivalloiselta. Kävimme toteamassa, että Münchentodella on miljoonakaupunki ja että Berliinistä eroten sillä on vain yksi keskusta, johon turistit ja paikalliset keskittyvät. Kävimme syömässä McDonaldsissa ja etsimässä miulle kenkiä. Kävimme myös muutamassa kirkossa, jotka kaikki olivat koristeellisia, valtavia, koristeellisia, valtavia ja valtavia. Sisällä istuessani olo oli sekä todella vaikuttunut, että hyvin pieni.

Tiistaina (31.) herättyäni petivaatteettomasta kopperostamme huonosti nukutun yön jälkeen, olin melko valmis hautaan, mutta päätimme kuitenkin lähteä taas kaupungille Löysin vihdoin kengät halvalla ja sain ostettua flunssalääkettä. Kävimme myös valtavassa englantilaisessa puutarhassa istumassa (ja pääsimme nauramaan tyhmälle ruotsalaiselle, joka päätti uida sontaisessa pikkujoessa, joka virtasi puutarhan läpi. Hän nauroi innoissaan, kun virta kuljetti häntä noin ½ metriä syvässä likavedessä. ), katsomassa Bayerin kuninkaallisten palatsia ja paria kirkkoa, joista toinen oli yllättäen äärimmäisen karu sisältä. En muista kirkon nimeä, mutta ajatus oli kuitenkin se, että kirkko oli tuhoutunut sodassa ja karu versio oli jätetty muistutamaan tästä. Yritimme taas selvitä melko halvalla, vaikka englantilaisen puutarhan kupeessa ja China Towerin vieressä sijaitseva Beer Garten oli melko arvokas. Onneksi en juo olutta. Tuolloin olin lisäksi kipeänäkin, joten ruoka ja juoma eivät olleet niitä eniten himoamiani asioita.

Tänään keskiviikkona siirryimme junalla Münchenistä Heidelbergiin. Aamupäivällä jätimme karavaanikopperomme ( aka Hell hole ) ja veimme rinkat aseman säilytystilaan. Aikaa oli noin 1,5 tuntia kiertää vielä Münchenia. Kävimme kiipeämässä Marienplatzin (keskusta) suuren kirkon (Pietarin?) torniin. Iskin iloisesti rahastajalle 2 euroa pieninäsentteina, mutta hän ilmoitti apaattisesti, että ei huoli niitä. Piti sitten antaa seteli : ( . Kiipeäminen (tuskaa) siis maksoi 1€ per henkilö. Kun olimme kärsineenä korkeuksissa, oli näkymä kieltämättä upea. Mitjo tosin olisi halunnut nähdä Alpit. “Katso, tässä esitteessä näkyy Alpit taustalla.” “ mmh.” “ Kirkkaana päivänä ne voi nähdä!” “tai sit ne on photoshopattu siihen taustalle muhaha.” “ Ei ! “ *ylhäällä* “Höh kai ne sit oli photoshopattu.”
Alpit siis jäivät ilmeisesti sumun taakse. Kävimme myös jollain torilla, jolla käyminen oli kuulemma ehdoton tehtävä, jos meinaa jatkossa väittää ylipäänsä vierailleensa Münchenissä. Sain kokea saksalaisen hampurilaisen : sämpylä ja helkkarin paksu lihaköntti (=pihvi), ei kasviksia. Kasvikset ja kaikki light-tuotteet ovat täällä melko hyvin sitten piilossa. Jos tulet tänne dieetin aikana, älä tule sittenkään.
Junamatka oli mukava ja noin puolessa välissä samaan kuuden hengen vaunuosastoon istui norjalainen mies kolmen pienen poikansa kanssa. Juttelimme lähes koko matkan englanniksi Euroopan kaupungeista ja muista matkajutuistamme.
Perillä Heidelbergissä paikallisen liikenteen päiväliput osoittautuivat ongelmallisiksi, mutta ostimme müncheniläisittäin kaverilipun sitten lopulta. Menimme bussilla yhden leirintäalueen ohi, ja kun jäimme oppaan mukaan seuraavalla pysäkillä pois eikä lähistöllä ollut mitään camping-viitteitä, päätimme kävellä takaisin aiemmin nähdylle leirintäalueelle. Se osoittautui vääräksi, joten jouduimme rasittamaan itseämme lisä kävelemällä takaisin. Edellisen camping-miehen ohjeita noudattaen menimme Neckar-joen yli vievän sillän yli. Siinä kohtaa Mitjo pätti soitti oikealle leirintäalueelle kysyäkseen varmistuksia reittiohjeisiin. Hra vastaanottovirkailija on ihan mukava mies, mutta hänen etäisyyskäsityksensä on ovat melko hanurista. “Yea, it’s Abut 700 metres from the bridge. “ Kävelimme oikeaan paikkaan ,mutta lähes 3 km. Mökki osoittautui kivaksi, ja asetimme siihen tavaramme. Selkä ja niska olivat kävelyrundin seurauksena todella kipeät, mutta päätimme mennä hankkimaan jostain syömistä vielä illaksi. Leirintäalueen Beer Garten oli ruuan osalta suljettu (tämän meille kertoi ehkä maailman apaattisin ja vainoharhaisin baarimyyjänainen. Vaikuttaa siltä, että rouva saa joka kerta ahdistuskohtauksen, kun joutuu palvelemaan asiakkaita. Hän menee paniikkiin, sätkii ja puhuu epäselvästi ja vaikuttaa siltä, että haluaisi vain asua yksin baarissaan. )
Hra vastaanottovirkailija puolestaan osoitti taas hupaisuutensa, kun kysyimme tietä kauppaan. “ Kun menette tuohon suuntaan, siellä on Aldi. Mutta se on kiinni. “ Jaaha, kysyimme siis, olisiko mikään auki. “ Kun menette toiseen suuntaan, siellä on bensa-asema. Mutta se on kiinni. Sitten tulee Aldi taas, mutta sekin on kiinni. Ne menevät kaikki kahdeksalta kiinni. “ “No mutta siis…” “ Sitten tulee Rewe. Se on auki kymmeneen! 1,5 kilometriä tuohon suuntaan! “ Emme ihan meinanneet uskoa korviamme tuon selityksen aikana , mutta setä piirsi meille kartan ja lähdimme kävelemään. Kävelimme 5 km. Ruuat ostetuamme päätin kysyä pihalla olevalta naiselta ( joka muuten etäisesti muistutti Emma Thompsonia ) , voisiko hän heittää meitä vähän matkaa autollaan, koska kassimme painoivat , alkoi olla pimeä ja 5 km ei tuntunut kivalta. Onneksi nainen oli todella ihana ja kiltti. Hän piti äärimmäisen huvittavana, että olimme kävelleet Camping Haidesta kauppaan. “ Camping Haide?! You walk?! Hihi Haha yo walk! That is like 5 kilometres hehe. “ Tässä tapauksessa tuo naurunsekainen sääli oli todella arvokas asia, sillä hän heitti meidät aivan receptionin viereen. Mitjo olisi halunnut sanoa virkailijaherralle jotakin tästä “ 1,5 kilometristä “ , mutta setä ei ollut paikalla. Jo aiemman perusteella, kun hän ilmoitti sillan ja leirintäalueen välisen matkan, aloin puolitosissani kertoa tätä 1,5 kilometriä kahdella tai kolmella. Mutta että viisi . . .

2.8. torstai Heidelberg, Saksa

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa katsomaan kunnolla Heidelbergia. Kuten jo eilen bussin ikkunasta totesimme, kaupunki oli todella upea. Maisemat ovat pysäyttäviä. Molemmilla puolilla Neckar-jokea korkeuksiin nousevat vuorimaiset jyrkänteet, jotka ovat täynnä kesäistä vihertävää metsää. Sateen jälkeen usva metsän päällä on myös kaunista katseltavaa. Vastaavanlaisia näkymiä tuskin on Suomessa missään. Kaupunki on säilynyt pommittamattomana sotien läpi ja kaikki rakennukset ovat vanhoja ja kauniita. Uusia ei ainakaan pääkadulla näkynyt yhtään. Jopa mitjonkin mielestä tämä on kaunein kaupunki, minkä hän on nähnyt. En osaa luultavasti tarpeeksi hyvin kuvailla Heidelbergia, mutta suosittelen ketä tahansa tulemaan tänne.
Tänään sain allergisen reaktion tonnikalasalaatin kastikkeesta, minkä seurauksena naama meni aivan tulipunaiseksi ja tuntui olevan tulessa. Meidän oli pakko mennä yksityiselle lääkärille, joka onneksi ei ottanut maksua, vaikka antoi meille lääkettä ja ohjeita. Kyseessä oli siis allerginen reaktio, joka vaikutti pärstässäni niin kauan kuin allergeeni killui elimistössäni .Kun se poistui, poistui myös naamapunous/kirvely/tökin sinua 1000 neulalla -tunne.
Kävimme kahdessa kirkossa, yliopistorakennuksilla ja kaupoissa. Ostin hienon t-paidan ( 2,95 € ), tumman liituraitaliivin ( 15€) ja tarjouskoruja. Päivä oli todella onnistunut, kun naamanikin tuli kuntoon lopulta. Huomenna menemme luultavasti katsomaan linnaa.

3.8. perjantai Heidelberg, Saksa

Suunnitelman mukaan menimme, ja linna oli siis tänään vuorossa. Aluksi kävelimme keskustassa, sitten etsimme linnaan vievää tietä ja lopulta pääsimme oikealle tielle, joka vei ylös linnalle. Meitä turisteja oli melko paljon ja kaikki väistelivät toistensa salamavaloja. Kävely ylös linnalle oli melko raskasta, mutta perillä odotti upea näköalapaikka ja historiallinen nähtävyys. Lähes mistään ottamistani kuvista ei välity se tämän päivän näkymiä vastaava visuaalinen tunnelma, vaikka jotkut otokset onnistuivatkin. Vanhaa ja kaunista kaupunkia halkova joki ja näitä ympäröivät vuoret olivat myös korkeuksista hyvin vaikuttavat. Kiersimme linnan melko läpikotaisin ja kävimme vielä lipun hintaan kuuluvassa lääkemuseossa. Ainoa miinus linnakäynnin osalta tulee siitä, että linnan kahvilasta ostamani cappuccino oli todella pahaa. Alas oli huomattavasti helpompi kävellä.
Päädyttyämme taas keskustaan, ostin helmet, ristikorut ja huivin, mutta unohdin pussin yhteen kahvilaan. Toivottavasti saan ne vielä huomenna sieltä takaisin. Vaikka niiden yhteishinta oli vain kolme euroa, olivat kaikki kuitenkin tärkeitä ostoksia. : /
Halpaa Saksaa tulee ikävä, kun huomenna siirrymme Ranskaan, Strasbourgiin .Toivottavasti ensi yö on hiljainen, koska edellinen oli kaikkea muuta paitsi sitä. Seinän taakse ilmestyi mölyävä saksalaisseurue, joka piti tahallaan ihmisiä hereillä ( oikeasti ). Tänä aamuna kysyimme hra vastaanottovirkailijalta, meinaavatko ko. porsaat olla paikalla seuraavankin yön. Hän oli todella pahoillaan, että jouduimme valvomaan heidän takiaan. “ I´m very sorry . They come night. Night. I extra tell them be quiet. They said they quiet.” Hieman oudolla englannilla hän vielä antoi meille vielä suihkupoletit ilmaiseksi. Setä on todella kiva ja kiltti, vaikka etäisyyksien hahmotus mättääkin. Mitjo näki tänään, kuinka herra piirsi parille japanilaiselle saman kartan ruokakauppaan kuin meille. Mitjo sanoi japanilaisille : “ Take a car. “ Tänään huomasimme myös, että Brysselin majapaikkamme on jo täynnä, joten toistaiseksi emme ole vielä varmoja mihin menemme Strasbourgin jälkeen.

4.8. lauantai Strasbourg, Ranska

Strasbourg on osoittautunut sellaiseksi postikorttikaupungiksi, millaista en uskonut näkeväni. Kujamaisemat muistuttavat jopa Heidelbergia. Kovin paljon emme tänään kuitenkaan kaupunkia katselleet. Tai eikä kun ei. Kyllä katselimme. Olimme perillä hotellilla kolmen aikaan ja olimme loppupäivän kaupungilla.
Aamulla siis lähdimme kymmenen aikaan ihastuttavasta camping Hailesta ( oikeasti, tosi kaunis alue, jos vain jaksaa hieman matkustaa keskustasta ) bussiin, maksoimme kiltisti kertamaksun ( toisin kuin eilen, pummikyyti paras kyyti ) ja Mitjo lähti katsomaan, olisiko eilen hävittämääni pussia vielä pääkadun kahvilassa. Ei ollut : / Menimme sitten kuumassa hellesäässä rinkkojen kanssa asemalle kävellen. Matka oli hieman tuskainen, koska selkä oli todella märkä, repun säädöt vähän pielessä ja kaikki paino tuntui kasautuvan alaselän päälle. Meinasimme lisäksi myöhästyä junasta. Olimme kyydissä varmaan viimeisellä sekunnilla. Vaihto tapahtui Karlstadissa, ja siinä vaiheessa oli jo nälkä. Menimme nopeasti kauppaan ( joka oli pelottavan halpa. Kokispullo maksoi 85 senttiä,vaikka päivämäärät olivat vasta vuoden päästä) etsimään leipiä, mutta saimme vain suklaita. Juna tulikin 18 minuuttia myöhässä, mutta siitäkin huolimatta jouduimme maksamaan jonkun “ olet ihQssa, supernopeassa Uoti-junassamme tuosta vain ilman paikkavarausta” -maksun. 10 €. Niin typerää. Niin perseestä. Konduktööri muistutti lisäksi Jukka Vuorta. Perillä Strasbourgissa jouduimme suorittamaan taas tuskaisen hellekävelyn rinkan kanssa ennen kuin löysimme hotellille. Otimme siis hotellista double-huoneen, koska se oli halpa, vain 17 € yö siten, että saamme käydä käytävän suihkussa. Suuri plussa on se, että hotelli sijaitsee Strasbourgin keskustassa. Katsastimme tänään uskomattoman näköisen goottilaisen Notre Damen. En osaa päättää, onko se vaikuttavampi ulkoa vai sisältä. Koristeellisten ikkunoiden lisäksi mieleen jäi sisäpuolelta ainakin kirkon joskus käyttämä astronominen kello, jonka tarkoitus oli osoittaa maapallon asema ja aikatiedot. Ulkopuolella taas silmään osuivat väkisinkin kaupunkikuvasta radikaalisti erottuvat taivaisiin kohoavat goottilaisesti koristellut ( oma kommentti : joku on jaksanut nyplätä ) tornit. Lisäksi kiertelimme vain kaunista ja kujaista keskustaa. Oma ehdoton suosikkini oli Petit France -alueen pieni puisto, joka oli kuin suoraan postikortista tai panoraamajulisteesta. Puista lenteli pieniä kukintoja hiljaisessa tuulessa, pari vanhusta istui penkeilä, aurinkoa valaisi aivan täydellisesti alueen ja vieressä virtaavan joen. `Kaiteeseen nojatessa oli jotenkin ainutkertainen olo. Sillä hetkellä olin aivan varma, että ko. näkymä tulisi olemaan ikuisesti mielessäni. Yritin ottaa kuvia, mutta a ) aluksi valo raiskasi maiseman tummaksi b) kameran akut loppuivat.
Ärsytti, koska kerrankin olisi ollut mahdollisuus ottaa hyviä, mustavalkoisia kuvia, eikä aina vain typeriä, heilahtaneita turistikuvia, joita joutuu tungoksissa ja salamakieltopaikoissa ottamaan. Onneksi Mitjolla on muutama hieno.
Kävimme lisäksi syömässä kebabia iloisessa keulassa. Niin rasvaisesta ruuasta tosin tuli vähän painava olo vatsaan, eikä se heti mennyt ohi. Päivä meni kuitenkin mukavasti auringon antaessa luultavasti parhaan mahdollisen ja erittäin kuvauksellisen valaistuksen eloisalle kaupungille. Homomiehet tosin olivat ehkä liiankin kiinnostuneita Mitjosta :D

6.8. maanantai Strasbourgista Epernayhyn

Uusi viikko alkoi Strasbourgin keskustassa vilkkaasti. Ihmiset kävelivät kuumassa kesäsäässä joukoittain, jotkut tulivat leipomoista pienten pussien kanssa, työmiehet rappasivat vanhan rakennuksen seinää… Kaksi omituista kieltä sönköttävää repputuristia ilmestyy nurkan takaa katukuvaan. Toinen inisee : “Ää ää, tän rinkan asetukset on pielessä, onpa kuuma ää. “
Kävelimme siis hotellilta Nancyyn vievään junaan, joka vie meidät vaihdon jälkeen Epernayhyn. Nyt kun istun kyseisässä junassa, voin vain ihmetellä, miksi aiemmasta piti maksaa 10 euron subliment-maksu. Tämä on paljon viihtyisämpi ja muutenkin mukavampi. Aiempi luotijuna oli ahdas ja ruma. Kerron eilisestä.


Eilen, eli sunnuntaina 5.8. Strasbourg

Päivä oli todella mukava. Heräsimme yhdentoista aikoihin Notre Damen kelloihin, söimme vähän huoneeseen ostettua ja leipää ja menimme sitten ulos. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa, joten kävelimme koko päivän ympäriinsä. Sain otettua melko hyviä kuvia , ja näimme kauniita paikkoja. Etenkin kaupungin läpi virtaava ja sen yli kantavia kukilla koristeltuja siltoja tuli ihasteltua. Kävimme parissa puistossa ja mm. hinduesineitä myyvässä kaupassa.
Kun ilta alkoi hämärtää, saimme todella hyviä kuvia - kaupungin valot ja joki loivat rauhallisen ja mukavan tunnelman. Sunnuntai oli hyvä päivä juuri tällaiselle kävelylle, koska jopa suurkaupunki oli rauhallinen.

6.8. loppupäivä Epernay, Ranska

Kun saavuimme junalla Epernayhyn, olimme aikataulusta lähes 45 minuuttia jäljessä. Juna oli ajanut hitaasti paikoittain johtuen siitä, että joku oli päättänyt hypätä junan alle siinä kohtaa rataa, josta junamme piti kulkea.
Perillä katsahdin kaupunkia, kun taksi vei meidät hotellille, ja en voinut muuta kuin ajatella : “ Ihan kuin olisi Lappeenranassa.Yngh.” 26 000 asukkaan kaupungin omituinen puoli oli siinä, että kaikki menevät kiinni ennen kuutta arkenakin. Mitä järkeä ravintolan on mennä silloin kiinni ? Onneksi löytyi leipomo ja ruokakauppa. Ensimmäinen ilta meni siis vähän paikallisia omituisuuksia ihmetellen. Söimme mm. leipomon ostokset parkkipaikalla, jolle oli annettu suuren ranskalaisen kirjailijan nimi: Hugo ????:n aukio.
Myöhemmin illalla menimme - kun nyt kerran viinikaupungissa olimme - Rose-viinilasillisille paikalliseen ravintolaan. Hotellimme täällä on uskomattoman hieno, eikä todellakaan uskoisi, että maksamme kahden hengen huoneesta 12 euroa per henkilö. Mitjokin sanoi, että hienoin hotellihuone jossa on ollut, jossa on ollut. Pikkukaupungin etuja . . . Ongelmaksi on jälleen muodostunut ruoka - en halua syödä niin paljon pizzaa sun muuta kuin tähän asti, mutta vaihtoehdot ovat vähissä, kun elää budjetilla.

7.8. tiistai Epernay, Ranska

Päätimme ( tai no minä olin jo aikoja sitten päättänyt) mennä heti aluksi ranskalaiselle aamiaiselle eli kroisantille ja cappuccinolla pieneen leipomokahvilaan. Tuli oikein leveä hymy naamalle, kun vihdoin pääsin sen toteuttamaan. Tilanteesta on todisteena kuvamateriaalia.
Sitten päätimme mennä turistitoimistoon kyselemään vähän neuvoja. Saimme ohjeet viinitalolle,ja sinne lähdimme kävelemään heti. Sisäänpääsy oli 7 euroa , mutta koska vastaavaa tilaisuutta varmasti ei tulisi uudestaan heti, päätimme mennä kellarikierrokselle. Matkalla tapasimme tanskalaisen pariskunnan, jolla oli sama suunta kuin meillä. Juttelimme jonkin verran.
Paikan päälä selvisi, että yhdellä lipulla saa kierroksen jälkeen yhden shampanjamaistiaisen. 13 eurolla olisimme saaneet kolmea. otimme vain yhden ja liityimme nopeasti muuhun ryhmään, jonka kierros oli jo ½ minuuttia sitten alkanut. Aluksi katselimme pienen filmin valkokankaalta. Filmissä kuvattiin kyseisen Mercier-shampanjan historiaa. Sitten menimme hissillä alas kellareihin. Hissimatka oli hauska - lasiseinän takana näkyi Mercieriin liittyviä tapahtumia vahanukeilla esitettynä.Kellareissa astuimme vaunuun, josta Mitjo ei aluksi tykännyt, ja saimme oppaalta ohjeita, miten vaunussa tulee käyttäytyä. Kierroksen aikana opas kertoi lisää merierin historiasta ja nykypäivästä, mm. sen että kun Merier joskus 1800-luvulla osallistui Pariisin maailmannäyttelyn, kuljetutti hän valtavan tynnyrin ( joka ei edes mahtunut kuvaan, vaikka mistä kulmasta kuvasin ) täynnä kuohujuomaa Pariisiin ja tuhosivat siinä matkalla mm. pieniä taloja. Eivät edes voittaneet kilpailua.
Kierros kellareissa oli todella uskomaton. Vastaavaa tilaisuutta tulee tuskin enää koskaan. Pulloja oli kellareissa miljoonia , ja kellarien kilometrimääräkin oli valtava. Valoukvia oli vaikea ottaa lyhdyillä valaistuissa käytävissä, mutta näkyvät olivat huikeat. Ne säilyvät mielessä. Aiemmin tapaamamme tanskalaispariskunnan miesvahvistus oli ostanut niin monta lippua, että sai noin 6-7 viinilasillista. Siltä hän alkoi vähän näyttääkin. Tässä vaiheessa, kun olimme aulassa, näin sen valtavan viinitynnyrin. Sanoimme tanskalaisille heippa ja menimme ulos. Uloskäynnin luona oli suuri viiniviljelmä, jonka luo menimme vielä hieman kävelemään. Mikään pääistutus se tuskin oli, sillä taustalla näkyi lähiökerrostaloja.
Menimme seuraavaksi internet-kahvilaan katsomaan majoitusmahdollisuuksien perusteella seuraavaa paikaa ja päädyimme PARIISIIN. Varausmaksuongelmien jälkeen saimme kuitenkin hotellin (19 € yö ) varattua. Meinaamme olla Pariisissa 2 yötä, jättää Belgian väliin ja siirtyä Ranskasta suoraan Hollantiin.

8.8. keskiviikko Pariisi, Ranska

Saavuimme Pariisiin noin 1,5 tunnin junamatkan jälkeen Epernaysta. Pikkukaupungin vaihtuminen metropoliin oli aluksi shokki. Pariisi on nähtävyyksiensa ja yleisesti ottaen visuaalisen ilmeensä puolesta upea, mutta järkyttävä turistimäärä laskee väkisinkin tunnelmaa. Epämiellyttäväksi täällä oloa ei kuitenkaan voi sanoa, puhummehan nyt kuitenkin monien elokuvien, tarinoiden ja kuvien kaupungista.
Aluksi kävelimme (vietyämme rinkat hotellille metrolla ) Notre Damelle, jonne oli törkeä jono. Lisäksi oli nälkä ja satoi, joten emme jonottaneet sinne. Menimme sen sijaan hakemaan miulle patongin vol 10 000 ja Mitjolle suklaakroisantin vol 2. Kävelimme Seinen rantaa kohti Louvrea ja Tuilliersin puutarhaa. Matkalla näimme monta turisteille suunnatua matkamuistomyymälää, joista yhdestä ostin todella hienoja huiveja kolme kappaletta. Näin myös todella upeita Pariisi-aiheisia A4-kokoisia kuvia, joita en älynnyt ostaa. Pitää palata ostamaa. Puutarhalla oli todella paljon turisteja, mutta kaikki oli silti todella vaikuttavaa.
Seikkailimme kävellen Eiffel-tornile, mutta sitä ennen pistäydyimme kahvilla. Tornin luona jono oli taas valtava, ja halusimme mennä sinne hämärämmällä, jotta näkisimme “Valon kaupungin” sen kirjaimellisessa merkityksessä. Odotimme siis torniin menoa vielä vähän aikaa juomalla lasilliset rose-viiniä läheisessä ravintolassa. Kun aurinko alkoi laskea, menimme jonoon, joka jostain syystä oli todella lyhyt. Kiipesimme portaita pitkin ensimmäiselle tasanteelle, josta näkymät olivat upeat. Olo oli niin erikoinen, että soitin kotiin, että olen Eiffel-tornissa. Yritin taas kerran ikuistaa hetkeä kameralla, mutta noin sadannen kerran kuvat eivät vastanneet hetken tunnelmaa. Tiedän jo valmiiksi, että kun haluan kertoa noista hetkistä minulle tärkeille ihmisille, on lopputuloksena vain sanapuuroa. Jotta tunnelma välittyisi, pitäisi paikan päällä käydä jokaisen tärkeän ihmisen kanssa erikseen. Silloin ei edes tarvitsisi sanoja. Fiilisten kertaaminen sanallisesti tuntuu vain niin riittämättömältä kun kyseessä on joku niin voimakas muisto.
Kun laskeuduimme alas tornista, oli jo aivan pimeää. Juuri kun olimme parhaalla paikalla katsomassa, alkoi tornin valoshow. Torni säkenöi mustaa yötä vasten sinertävine valoineen ja aivan huipulla pyöri majakkamainen valokeila. Oli vaikea hahmottaa, että minä, 19-vuotias lappeenrantalainen, katson tuota hetkeä omien silmieni kautta enkä miltään valkokankaalta. Olin niin onnellinen, että ainoa ihminen, kenen kanssa ei tarvitse tuskailla siitä, että “sanat eivät riitä kertomaan” oli juuri Mitjo. Meidän ei tarvitse yrittää toisillemme selittää yhtään mitään, koska olimme siinä yhdessä.
Tämän jälkeen kävelimme kohti Pariisin kuuluisaa ja kallista Champ’s Elysee -katua. Se oli myös upea nähtävyys yön hämärässä - useat kaupat olivat auki vielä niinkin myöhään. Menimme Virginia Mega Storeen katsastamaan DVD:itä, mutta ostimmekin CD-levyjä. Mitjo teki heräteostoksen levyn kannen perusteella. Olimme kävelleet päivän aikana noin 10 kilometriä ja se tuntui jo jaloissa. Menimme metrolla hotellille, jossa uni tuli melko nopeasti.

9.8. torstai Pariisi, Ranska

Aloitimme päivän Montmartrella, jossa mm. Amelie-elokuvaa on kuvattu. Olin to-del-la väsynyt, ja rappusten kävely ylös alas tuntui tosi uuvuttavalta. Kävimme kuitenkin Sacre Choeur -kirkossa, jossa katolinen messu oli juuri menossa. Alueella oli hirveästi turistimyymälöitä ja kerjäläisiä. “Minne on kadonnut entisajan boheemi Montmartren alue” -toteamus erään kahvilan seinällä pitikin paikansa - alueesta on tullut turistirysä. Istuimme edellämainittuun kahvilaan, ja minä tilasin uskomattoman pahaa kahvia. Paikka oli kuitenkin ihana, ja sinne saapui hilpeitä paikallisiakin ( mm. yksi koira ) meidän puhettamme ihmettelemään. Lähdimme pois niin nopeasti ,etä unohdimme maksaa. Koska paikassa oli hälinä, myyjät eivät edes huomanneet, ennen kuin kuin mitjo juoksi sinne takaisin. Onneksi asia vain nauratti heitä. Menimme alueen turistikadulle, josta ostin itselleni ja tuliaisiksi kivoja Pariisi-huiveja. Mitjo osti pikkusiskollensa myös huivin, jonka minä laatuhyväksyin.
Sitten siirryimme metrola latinalaiseen kortteliin, josta sain muistaakseni ihan hyviä kuvia. Näimme pieniä puoteja ja sellaisen edessä miunulle alkoi juttelemaan eräs amerikkalainen. Englanniksi käyty keskustelu on Ranskassa kyllä todella kiva yllätys, etenkin pariisissa. Loppupäivästämenimme takaisin hotellillemme, Hippotelille ja kävimme sen viereisessä kapakkakahvilassa cappuccinolla. Olime aiemmin päättäneet olla vielä yhden yön Pariisissa jatkomajoitusongelmien vuoksi.

10.8. perjantai Pariisi, Ranska.

Tämän piti olla päivä ,jolloin siirrymme Rotterdamiin, mutta majoitusongelman takia oli pakko jäädä vielä yöksi Pariisiin ja vaihtaa hotellia. Stadium hotellin etsiminen oli tuskaa. Kaikki neuvoivat meitä 180 astettaväärään suuntaan, koska luulivat kai että tarkoitimme stadionia. Kävelimme todella paljon turhaan ennen kuin eräs rouva ja mies auttoivat meitä selvittämällä ranskaksi puhelimitse ohjeiden oikeellisuuden. Paikalla tuli toinen ongelma - varaus ei ollut voimassa?! Onneksi hotellissa oli vielä yksi vapaa huone meille. Loppupäivänä menimme paikallisten suosimalle halvalle vaateputiikkialueelle Le Marsailles’lle. Siellä oli todella kivoja paikkoja. Jos en olisi nimenomaan reilaamassa, olisi mukaan tarttunut paljon enemmän kuin yksi hame (3€). Ja ajatelkaa, Saksassa lähes kaikki vaatteet olivat sen hintaisia. Ranskassa vaintietyn alueen. Näin mm. todella kauniin kimonon 10 €mutta en olisi halunnut runtata sitä rinkkaan.
Kävimme syömässä pitkästä aikaa lautasellisen lämmintä ruokaa, joka oli todella hyvää ( lihaa, riisiä ja kastiketta) hienossa ravintolassa ja viiden euron erikoistarjouksessa. Olin samana päivänä, noin sadan patongin ja kolmioleivän jälkeen, päättänyt, että en enää syö pääruuaksi tai nälkään täytettyjä vaaleita leipiä. Aamiaisilla niitä on mahdoton tässä osassa maailmaa välttää. Mutta siis patongista lähti yksinkertaisesti ( MINUN osaltani. Mitjo kai syö niitä maailman tappiin asti. ) maku. Ajatuksestakin tulee öklö olo. Kun menen kotiin, toivon, että saan perunoita, lihapullia ja suomalaista Pepsi Maxia.
Illalla kävimme Stadiun hotellin viereisessä kapakkakahvilassa espressolla, marketissa ostamassa jotain pientä pureskeltavaa ja sitten menimme hotellille hurmaavalle kerrossängylle. Olimme aiemmin varanneet seuraavaksi päiväksi ja siis kolmeksi yöksi hoStellin Rotterdamista, joten seuraavan päivän piti olla melko selkeä. heh heh. kaikkea sitä luuleekin.

11.8. lauantai Pariisista Rotterdamiin, Hollantiin

Hotelli tarjosi meille aamiaisen, joka oli vain vaalea leipä pelkällä voilla ja jokin juoma. Tämä ei sopinut mahalleni, koska juna-asemalla sitä alkoi polttaa todella kipeästi. Junamme Thalys oli aiemmin ilmoittanut, että sinne on jopa interreilaajien pakko tehdä paikkavaraus,eli siis maksaa jotain. Aiemminhan kohtasimme vastaavaa TGV-junassa, jossa maksoimme sublimentin. Thalysin subliment mietitytti, joten kysyimme siitä infotiskiltä. Hän ilmoitti, että sellaista ei ole vaan sen sijaan on pakko tehdä paikkavaraus. Jos tämän yrittää hoitaa vasta junassa, saa sakon pummimatkustusyrityksestä. Meidän oli pakko jonottaa puoli tuntia tiskiltä paikkalippuja Rotterdamiin. Todellinen ongelma oli vasta edessä - JUNA OLI TÄYNNÄ. Mitjo kysyi, olisiko mitään mahdollisuutta päästä tänään Rotterdamiin. Vastaus oli tyly ei. Loistavaa. Aloin lievästi panikoitua ja Mitjo meinasi jo miettiä, että menisimme sinne bussilla. Sitova hostellivaraus oli jo tehty, joten sinne oli yksinkertaisesti päästävä. Kiva sitten siinä, kun joku töksäyttää, että mahdotontahan se on. Etenkin, kun kyseinen paniikin aiheuttaja-tuskankäynnistäjä oli VÄÄRÄSSÄ. Menimme lähimpään nettikahvilaan ja löysimme kuin löysimmekin toisen reitin, joka olisi tuskaisempi monen vaihdon takia, mutta kuitenkin pääsisimme Rottterdamiin. Vaihtoja olisi kolme, Lillessä, Kortrjikissa ja Antwerpenissä. Miksi virkailija ei tarjonnut meille tuota reittiä ? Missä ammattitaito ? Joku, joka ei olisi ollut näin määrätietoinen kuin Mitjo, olisi voinut päätyä nukkumaan ensi yöksi jonnekin asematunneliin vain koska olisi uskonut virkailijan sanaa.
Ensimmäinen juna Pariisista Lilleen olisi kuitenkin TGV, eli maksoimme sublimentin, 15€ supernopeasta junasta. Jee. En vieläkään tajua. Mutta nyt en enää jaksanut valittaa. Ensimmäisen vaihdon kohdalla huomasimme reittimme tuskaisuuden - vaihdot olivat n. 5 min, asemat isoja ja valotaulut, jotka informoisivat, missä hitossa seuraava junamme on, olivat aivan eri paikassa kuin meidän laiturimme. Juoksimme Kortrijkin junaan ja ehdimme juuri ja juuri. Yhtä hyvin ei käynyt Kortrijkissa. Tilanne meni kutakuinkin näin : 1. astumme ulos junasta 2. missä päin on asema ? hitto, olemme ihan laiturin päässä 3. tuolla on asema, missä on taulu ? *juoksemista * 4. tässä on monta pientä taulua, missä on meidän juna, ei missään! *juoksua* 5. Iso taulu löytyy täältä susirajalta. 6. Meidän junan tietoja ei näy siinä. Se on mennyt.
Tosi mukavaa myöhästyä tärkeästä junasta jossain Belgian käpylässä. Kysyimme vrkailijalta, milloin menee seuraava, ja onneksi se oli tunnin päästä. Myös sitä seuraava juna lähti koko ajan tunnin välein Rotterdamiin. Olisimme siis vain tunnin myöhässä aikataulustamme .Yipee! Nyt olisi se tunti aikaa Belgian käpyläksi nimittämässäni Kortrijkissa. Laitoimme tavarat lokeroihin ja päätimme katsastaa kaupunkia aseman läheltä. paikka osoittautui todella kivaksi : ) Aurinko paistoi ja belgialaiset tuntuivat todella mukavilta. Kiersimme joitain putiikkeja ja ostimme jätskin. Mitjo osti sateenvarjonkin. Nyt voi tunnin vierailun jälkeenkin sanoa, että “ostin tämän Belgiasta silloin kesällä 2007” Pääsimme ajoissa junaan ja aloitimme matkan kohti Antwerpeniä. Siellä oli vaihtoon onneksi aikaa 20 minuuttia, joten se sujui ilman mitään ongelmia. Olimme siis vihdoin junassa matkalla kohti Rotterdamia, saapumisajankohtana noin klo 18.30.
Mutta VIELÄ tuli ongelmia. Junassa oli vikaa, joten se meni vain pari pysäkinväliä, minkä jälkeen meidän pitäisi ( lähes kaikkien matkustajien ) astua pois junasta odottamaan toista. Tämän hollantilaisen kuulutuksen meille tulkkasi mukava partaheppu, joka kertoi meille matkusteluistan ja kyseli myös meiltä missä olimme käyneet . Hänen kanssaan oli tosi kiva jutella. Hän kertoi, että tuli juuri Antwerpenistä, jossa ei ollut ikinä käynyt, vaan aina vain matkustanut läpi. Tuli jotenkin mieleen … Lahti. :D Hän oli kuitenkin tosi kiva setä. Samaa ei voi sanoa eräästä nuoremmasta hyypiöstä, jonka saimme seuraksemme tilalle tulleessa Rotterdamiin vievässä junassa. Juna oli siis aivan liian pieni meille kaikille, ja jouduimme istumaan seisomaan käytävillä. Kun kiersin junan läpi tyhjien istumapaikkojen ( joita siis ei ollut) toivossa, huomasin että käytäville oli muodostunut käytäväporukoita, jotka pohtivat typerää tilannetta. Meidän käytäväporukassa aktiivista keskustelua kävivät minun ja mitjon lisäksi kaksi korealaista opiskelijaa ja hyvin härö ja omituinen hyypiö. Korealaiset olivat mukavia ja kun juttelimme heistä toisen kanssa, hyypiö osallistui välillä keskusteluun omituisine mielipiteineen. Silloin kun hyypiö ei puhunut, tyytyi hän tuijottamaan jonkinasteinen saatanallinen virne kasvoilaan miun, öh, paikkoja :D Mitjo meinasi suuttuakin hyypiölle, mutta antoi sitten olla, koska se kuitenkin piti etäisyytensä. Kun Mitjo meni vessaan, hyypiö kuitenkin aloitti omituisen höpötyksensä jälleen kerran… Kyseli miulta, mitä teen, mistä päin Suomea tulen… yöks x) Hän alkoi selittää Hollannin pinnanmuodoista ja paikkakunnista pelottavalla wannabe-amerikkalaisella aksentilla ja osoittautui jonkinlaiseksi jenkkipatriootiksi, jota harmitti olla “vain” Hollannista kotoisin. Silmät senkun kiilui.
Pelottavasta seurasta pääsimme kuitenkin Rotterdamiin. Kun laskin jalkani Hollannin ehkäpä moderneimman cityn maaperälle teki mieli vain möykätä jotain sille Pariisin aseman neropatille, jonka mielestä emme pääsisi kyseiseen kaupunkiin mitenkään tänään.

Ensimmäinen iltamme paikalla meni mielenkiintoisesti. Metrot pääsimme toteamaan surkeiksi hinta-laatu-suhteeltaan aivan heti. Aloin jopa kaivata Pariisin ällöttävähköjä metroja. Kun kannoimme tavaroitamme hoStellille, kysyimme matkalla tietä eräältä paikalliselta, joka kysyi menemmekö paraatiin. Olimme vähän pihalla ja sanoimme että emme. Kun olimme asettautuneet ensimmäiseen dormiimme, menimme pimeään, modernien rakennusten veistosten ja pilvenpiirtäjien valaisemaan Rotterdamin Don towniin ja satamaan toteamaan, että aiemmin mainittu paraati oli kuin paikallisten vappu potenssiin sata. Roskia oli joka paikassa, ihmiset humalassa ja varmaan joka iikka liikenteessä. Hektisen matkustuspäivnä jälkeen siis emme saaneetkaan levähtää “hiljaisessa keskustassa”..Satama-alue oli melko vaikuttava, mutta koska siihen oli perustettu noin hehtaarin kokoinen ensiapupiste paraatissa itsensä loukanneille, tunnelma hieman kärsi. Väkijoukko oli keskittynyt kekustaan, jossa Mitjon piti kuitenkin syödä kebabia. Ensimmäinen ilta oli siis lähinnä kaiken huomioon ottaen hämmentävä. Unet olivat loisvat.

12.8. sunnuntai Rotterdam, Hollanti

Aamusta lähdimme Dlefhavenin kaupunginosaan, joka on lähes ainoa osa Rotterdamia, joka Ei tuhoutunut sodissa ja jolle siis Ei ole rakennettu uusia, sterileja ja moderneja rakennuksia. Paikkaa oli meille aiemmin suositellut edellisyön kebabpaikan tuttavuutemme, eräs paikallinen ronskihko rouva, jota kiinnosti Mitjon matkaopaskirja. Delfhavenista siirryimme kahville melko edulliseen paikkaan, jonka pihalla ihmiset söivät tilaamiansa aamiaisia. Ainoan miinuksen paikka saa palvelunsatakia. Kun tilaan kahvin ja piirakan, haluan ne samaan aikaan .En niin, että kahvi jäähtyy, kun odotan piirakkaa.
Seuraavaksi menimme todella modernin arkkitehtitaiteilijan upeaan näyttelyyn Nai-museoon (heh heh ). Se oli todella hieno kokemus, ja ehdottomasti 5 euron arvoinen. Saimme hienoja Le Crbusier-korttejakin, ja katselimme hänen elämänsä varrelta erilaisia muistoja ja teoksia. Mies oli todella moderni arkkitehti - ei siis ihme ,että näyttelykin on täällä huippumodernissa Rotterdamissa. Le Corbusier oli visioinut Pariisin mieleisekseen ja tämä visio muiden muassa oli näytillä. Olen onnellinen, että Pariisi _ei_ näytä siltä. Koko se kokemus, kun näimme näyttelyn, oli todella voimakas. Taiteilija-arkkitehti todella oli oman linjansa mies. Vaikka jotkut tämän ratkaisut eivät ehkä olleet mieleeni, täytyy visioiden rohkeutta ainakin kunnioittaa.
Le Corbusierin näyttely oli siis Nai-museossa, jonka seinällä oli valtava kuva hänestä. Mies sattui vanhoilla päivillään erehdyttävästi näyttämään Urho Kekkoselta, mikä huvitti meitä kun aiemmin olimme kävelleet jättikokisen Le Corbusierin naamakuvan ohi. Museossa oli myös muuta nähtävää - keskikerroksessa Hollannin rakennusten asumisen historiaa ja yläkerrassa A better world -näytetly, joka kritisoi nykyisiä väestö- ja asumisongelmia ja tarjosi niille ironisia ratkaisuja.
Nai:n vieressä oli vanha1920-luvulla oikeasti asuttu funktionalismin suuntausta edustava talo, jossa sai käydä vierailemassa tossut jalassa. Perhe oli jättänyt huonekalut paikoilleen , ja talo oli siis konkreettinen vierailu funktionalistiseen asumiseen. Talon ratkaisut olivat aikaansa nähden erilaisia. Nykymaailmassa se olisi ehkä ihan hyväksyttävä, mutta silloin se mahtoi näyttää omituiselta ja steriililtä. Tässä talossa myös tapasimme pari suomalaisrouvaa, joiden kanssa vaihdoimme pari sanaa. Talon jälkeen ostimme muutamia oikein hyviä kuvia ja menimme keskustaan, jossa onneksi ei enää ollut jälkeäkään paraatista. Söimme vähän roskaruokaa ja kiertelimme lisää. Ostin tuliaisia mm. Johannalle. Menimme takaisin hotellille levähtämään ja tulimme takaisin kaupunkiin hämärällä. Juttelimme myöhään ennen nukkumaan menoa neljän hongkongilaisen yliopistonuoren kanssa. Oli mukavaa jutella, selitimme mm. saunaa. Olimme aiemmin päättäneet, että seuraavana päivänä menisimme Haagin sijasta Delftiin. En edes tajunnut, että yksi lempielokuvistani, Tyttö ja Helmikorvakoru, sijoittuu ja on kuvattu siinä kaupungissa. Kauniit ja historialliset kujat, maisemat ja kanaalit pyörivät innostuneessa mielessäni ennen nukahtamista Rotterdamissa. Onhan kyseisen maalauksen tekijä Vermeer itsekin Delftistä kotoisin.

13.8. maanantai Delft, Hollanti

Halusimme aloittaa päiväreissun heti aamusta, että ehdimme nähdä Delftissä mahdollisimman paljon. Junia meni kuusi kappaletta tunnissa, joten kävelimme vain suoraan Rotterdamin asemalle ilman mitään etukäteen suunniteltua aikaa. Matka Delftiin kesti tarkalleen 13 minuuttia. Paikalla huomasimme heti kaukaa kohoavan Delftin uuden kirkon tornin. Kun kävelimme keskustaan päin, maisema vain muuttui kauniimmaksi. Pienen pienet kanaalit halkoivat maisemaa monessa korttelissa, ja ympäristö oli juuri niin vanhahtavan lämmin kuin Tyttö ja helmikorvakoru -elokuvassa. Surrealistinen tunne valtasi meidät, kun katsoimme etäältä vanhan kirkon tornia, jossa näytti olevan jotain pielessä. Matkaopas sitten tiedottikin, että torni on kaksi metriä vinossa. Uuteen ja vanhaan kirkkoon oli typerä sisäänpääsymaksu, minkä vuoksi itse en periaatteellisista ja rahallisista syistä halunnut mennä. Menimme siis syömään. Sen jälkeen otimme paljon kuvia ja menimme vanhan kirkon turistimyymälään, josta ostin hollantilaistyylisen mukin ja kotiin hienon rasian lasinalusia. Seuraavaksi kävimme syömässä edullista italialaista jäätelöä ( 1 € pallo ) ja menimme Vermeer-keskukseen, josa oli hänen maalauksiaan ja kuviteltu studio. Se oli todella hieno paikka. Ostin myös kupillisen teetä Vermeer-kahvilasta. Kiersimme joitain vaatekauppojakin, mutta emme ostanet mitään. Takaisin Rotterdamiin tulimme kuuden aikaan ja vietimme illan hoStellila pakkaillen ja baarissa istuen. Katsoin myös netistä tulevan kotipaikkani sijainnin. Olin saanut HOASilta vihdoin siis asuntotarjouksen, jota ihmettelimme hoStellin surkealla nettipalvelulla.

14.8. tiistai , Amsterdam, Hollanti

Ainakin yksi asia alkuperäisessä reittisuunnitelmassa piti paikkansa, ja se oli Amsterdamiin saapuminen 14. elokuuta. Kävelimme melko pitkän matkan hoStellilta asemalle tavaroidemme kanssa, ja otimme 10.29 lähtevän junan Damiin. Matka sujui hyvin, ja pääsimme hotellillekin yllättävän vähillä tuskailuilla ja rinkan raahaamisilla. Hotellilla meille kuitenkin sanottiin, että check-in alkaa vasta 14.00, joten jätimme tavaramme tiskin taakse ja lähdimme ( minä haudan väsyneenä ) katselemaan kaupunkia. Tunnelma oli hieman samanlainen kuin Delftissä, paitsi että kaupungin koko oli moninkertainen siihen verrattuna. Etsimme pakollisia kotiin vietäviä tuliaisia kirjakaupoista ja pikkumyymälöistä, mikä oli todella hankalaa. Kuka onkaan keksinyt käsitteen ´tuliaiset´ ? Argh.
Tämä päivä meni vähän vain harhaillessa ja kuvio otellessa, koska väsymys alkoi olla jo todella painava taakka. Odotan vain, että pääsen kotiin järjestämään muuttoa, katselemaan elokuvia ja kuuntelemaan CD:itäni. Matka on ollut aivan ihana, mutta kotijuttuja on jo ikävä.
Illalla kävimme syömässä 5 eurolla ruokapaikassa, josta tilasin aivan liian rasvaista pastaruokaa ja maha tuli siitä kipeäksi. Lento lähtee aamulla klo 10.26.

15.8. keskiviikko

Kaikki sujui hyvin, pääsimme koneeseen hyvin ja turvallisesti Suomeen. Mietimme ensin menemmekö takaisin Lappeenrantaan junalla vai bussilla, ja päädyimme bussiin, koska lentokone oli etuajassa ja ehdimme bussiin hyvin. Bussimatka oli normaalia pidempi, koska kiertelimme kaikki pikkukylät ja jorpakot .. . Siltä ainakin tuntui. Kun jäin pois Uus-Lavolan pikavuoropysäkillä, tuntui omituiselta, että olen todella kotikulmilla. Aamulla vielä kävelin Amsterdamin kanaalien ohitse. Olo oli kuitenkin hyvä, ja kotiin palaaminen tarkoitti tulevan muuton ja opiskeluasioiden järjestelyä. Siihen on juuri nyt energiaa, kunhan kaikki vain sujuisi hyvin niiden kanssa. Päiväkirja päättyy nyt tähän, ja jos joku luki sitä paljonkin, kiitän mielenkiinnosta. Suosittelen InterRail-matkaa ihan kaikille. Hei ja moi. :)
Tags:
Powered by LiveJournal.com